torstai 1. kesäkuuta 2017

Alku

Olemme perhe, joka yllätettiin iloisella uutisellista toukokuussa, mutta ilosta muuttuukin pian suurten tunteiden taistelutanner. Raskaus oli helppo, synnytys oli helppo ja näytti niin ihmeellinen kuin pieni voikin olla. Neljä päivää elämme onnellisuuskuplassa perhehuoneessa ennen kuin tuli kotiinlähtötarkastuksen aika. Sivuääni. Lapsella oli sivuääni sydämessä. Kotiinlähtö peruttu, ellei kukaan kerkeä ultraamaan. Onneksi kuitenkin vapaa aika meille järjestyi. Ennen ultraa pojalta otettiin neliraajapaineet, sekä sydänkäyrä.

Vastasyntynyt ei syö tuttia, joten pienen rauhoittamiseksi toinen vanhemmista laittoi sormen lapsen suuhun. Mieheni täytti tämän nännin roolin, kun minä avustin nostamaan lapsen rintakehää ylöspäin, jotta lääkärille jäisi hyvin tilaa tutkia. Sivuääni oli hävinnyt siihen mennessä, mutta löytönä oli epävarma kaksipurjeinen aorttaläppä. Sen havainnointi pienestä sydämestä oli hirveän vaikeaa. Koska mitään kriittistä ei ollut, oli lupa lähteä kotiin. Kuitenkin sillä varauksella, että parin päivän päästä ultrattaisiin uudelleen ja otetaan neliraajapaineita tilanteen varmistamiseksi.

Rehellisesti, ei ollut montaa tuntia siihen, että lapsen tila olisi jäänyt huomaamatta. Vaikka ensimmäinen löydös olikin vain kaksipurjeinen aorttaläppä niin sen seurannan ansiosta myöhemmin löydettiin se vakavampi vika. Olen monesti leikkinyt ajatuksella mitä jos, jota ei kuitenkaan ikinä pitäisi tehdä. Olen miettinyt millaista elämä olisi ilman diagnoosia, jatkuvia tilan seuraamistuomioita ja etenkin sitä missä vaiheessa poika olisi alkanut oireilemaan Sitä en saa koskaan tietää, sillä onneksi meillä on osaavat lääkärit huolehtimassa.

Äiti on 23 vuotias (-94) jokapaikan höylä. Koulutukseltani olen datanomi, mutta olen kerennyt hääräämään niin baarimikkona, siivoojana kuin tehdastyöläisenäkin. Pidän rauhallisista aamuista, lenkeistä raikkaassa metsässä, retkeilystä ja luonnosta, sekä hyvästä ruuasta. Miellän itseni ikuiseksi 16-vuotiaaksi. Saappaat, joihin raskaus sai minut kasvamaan ovat todella suuret. En silti koskaan luopuisi näistä kokemuksista.

Ipana on 11/16 syntynyt esikoinen. Häneltä on löydetty kaksipurjeinen aorttaläppä, sekä aortan kaaren ahtauma (CoA). Verenpainelääkitys vaivaan on aloitettu 05/17 laskemaan korkeita paineita. Poika on seikkailunhaluinen suursyömäri, joka ei anna sairautensa vaivata. Iloinen ja liikkuvainen ipana.

Perheeseen kuuluu myös karvaiset kaverit: bordercollie Link (02/13) ja saksanpaimenkoira Lux (12/16). Koirista voi lukea enemmän In Action -blogista. Tietysti unohtamatta suurinta, sekä rakkainta voimavaraa. Ipanan isimiestä, meidän luotettavaa kivimuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti